Terveellinen ruoka vai pikapulla?

Kesällä aloitin oman muutokseni ja kirjoitan tässä nyt niistä pienistä päätöksistä mitä minä tein tietoisesti sekä ehkä ajattelemattomuuttani. Jälleen kerran päätin ja aioin muuttaa elämääni ja olla onnellisempi. Aina ei tiedä mistä huono olo, masentuneisuus tai keljutus johtuu, siksi on hyvä silloin tällöin pysähtyä. Minun oli pysähdyttävä. Piti uskaltaa kysyä itseltään, olenko ajautunut tähän tilanteeseen huomaamattani? Oli pelottavaa ryhtyä tarkastelemaan elämää ja sen sen hetkistä kurjuutta. Se kuitenkin kannatti.

Säännöllistä ruoka aikaa tai oikeaa ateriaa ei ollut näkynyt viikkoihin. Jouduin kysymään itseltäni: Haluanko oikeasti tätä? Elänkö arvojeni mukaista elämää?

Koska minulla oli stressiä ja väsymystä en jaksanut enää ajatella esimerkiksi terveellistä ruokaa vaikka olen koko elämäni ollut kotiruoan laittaja. Nyt maistuivat pulla, rinkelit, keksit ja kaikki nanna suuren kahvikupillisen kera. Säännöllistä ruoka aikaa tai oikeaa ateriaa ei ollut näkynyt viikkoihin.

Jouduin kysymään itseltäni: Haluanko oikeasti tätä? Elänkö arvojeni mukaista elämää?

Rakastanko itseäni, pidänkö itsestäni oikeasti huolta? Vastaus oli helppo, mutta todella vaikea tunnustaa.

No, en pitänyt huolta, en todellakaan tykännyt itsestäni.  Tiedän mitä epäterveellinen ruoka saa aikaan minussa, en jaksanut välittää ja olin entistä väsyneempi ja haluttomampi elämään. Kysymykset joita esitin itselleni olivat epämiellyttäviä juuri sen vuoksi että en halunnut kuulla niitä vastauksia.

 

Herättävät kysymykset ovat pelottavia?

Apua! pelottavat ja ahdistavat kysymykset olenko onnellinen, mikä estää onneni herättivät minut tajuamaan asioita. Moni asia oli hyvin, itseluottamuksen horjuminen ja taloudellinen epävarmuus aiheuttivat ison stressipiikin. Yksi asia johtaa toiseen ja oli niin hyvä puputtaa pullaa murheeseen. Onneksi puhelinkeskustelu ystäväni kanssa pysäytti minut miettimään elämää ja tärkeysjärjestystä. Näin ei voi enää jatkua.

Pieni päätös ja ajatus paremmasta!

Pääsin osittain jo raiteilleni, koska minulla oli ajatus ja toivo paremmasta. Vuosien varrella olen ottanut itseäni kiinni useamminkin perinteisellä ”niska perse otteella” ja nyt oli jälleen sen aika. Kukaan muu ei voi elää elämäni, kukaan mu ei voi tehdä asioita puolestani. Joskus oma päätös ja intohimo antavat sellaiset voimat ettei mikään estä.

Meillä taitaa olla sellainen kultuuriperimä, että pitää ihan itse pärjätä ja on heikkoutta pyytää apua. Minullakin oli vaikeaa tunnustaa että tarvitsen apua ja tukea.

Yritin itsekseni sinnitellä ja kaivauduin poterooni yhä syvemmälle, ettei vain kukaan näkisi. Välillä on ihan hyvä vähän marinoitua, mutta liian pitkään marinoituminen tekee liian kypsäksi. Kun sitten aikanaan rohkaistuin ja hakeuduin ihmisten pariin, se oli vapauttavaa ja mukavaa.

Ilo lisääntyy kun huomaat hyviä asioita!

Uskalla päästää irti turhista kuormittavista ajatuksista. Pystytkö suhtautumaan jollakin muulla tavalla tämän hetkiseen tilanteeseen? Voisitko löytää uuden näkökulman? Mitä arvostamasi kaverisi reagoisi vastaavassa tilanteessa, miten hän suhtautuisi? Uskallatko sinä pysähtyä, pysähtyä miettimään elämässä olevia hyviä asioita ja tyytyväisyyttä lisääviä asioita. Uskoin täysin väitteeseen, että se lisääntyy millaisiin asioihin kiinnität huomiosi. Olin vain hetkeksi unohtanut tämän merkityksen omassa elämässäni! Pysähtyminen, asioiden uudeksi ajatteleminen lisäsi kiitollisuuden ja ilon määrää.

 

Sinä riität, saat apua kun pyydät!

Kun tarvitsee apua, tukea ja aitoa apua saa kun pyytää, kun vain uskaltaa pyytää. Apu voi tulla juuri kun parahtelet ja puhut ääneen asioistasi. Joku viisas ystäväsi voi pysäyttää sinut. Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.  Apu ei välttämättä tule olenkaan sieltä mistä sitä pyydät, ole avoinna asioille! Ihmeitä tapahtuu kun annat niille tilaisuuden.

 

Elämä on jatkuvaa muutosta,

se mitä ajattelet elämästäsi

muodostuu elämäksesi!

 

Pistähän merkille millaisia asioita pistät suuhusi tänään

 

Rakkaudella Mervi